Päätin jokunen kuukausi sitten listata muutamia mielipidemarttyyreja eli selvästi mielipiteittensä vuoksi murhattuja henkilöitä. Päätin myös polttaa kynttilää aina näiden ihmisten kuolinpäivinä. Toistaiseksi listallani ovat vain Anna Politkovskaja ja Theo van Gogh. Mukaan olisi päässyt myös Salman Rushdie, mutta kuolinpäivää tarkistaessani huomasin miehen olevan yhä elossa. Tämä kertonee jotain kirjoittajan yleissivistyksestä.

Anna Politkovskajan muistolle olen jo tänä syksynä päässyt polttamaan kynttilöitäni. Toimittajan kuolemasta tuli vastikään kuluneeksi vuosi. Vaikka naisen tyyliä ja mielipiteitä voidaan toki kritisoida ja häntä on syytetty länsimaisen lehdistön kosiskelusta, lienee selvää, ettei minkään näistä tulisi riittää syyksi ihmisen teloittamiseen. Venäjän valtiolle täytyy toki antaa täydet pisteet murhan ajoittamisesta Vladimir Putinin syntymäpäiväksi. Tämä oli paitsi täydellinen lahja istuvalle presidentille, myös hieno tapa hukuttaa jatkossakin mielenosoitukset rakastetun hallitsijan merkkipäivän juhlimisen alle.

Theo van Goghia saan muistaa ensi kuun alussa, kun hollantilaisen kuolemasta tulee kulneeksi kolme vuotta. Van Gogh oli alankomaalainen ohjaaja ja käsikirjoittaja, joka muistetaan parhaiten Ayaan Hirsi Alin kanssa toteuttamastaan Submission-lyhytelokuvasta. Submission oli van Goghin kuolemantuomio, sillä se kritisoi islamia naisten alistamisesta Koraaniin vedoten. Muslimiradikaali murhasi van Goghin amsterdamilaiselle kadulle ja jätti tämän ruumiiseen uhkauskirjeen Hirsi Alille. Ellei tämä somalialaissyntyinen kansanedustaja kulkisi jatkuvasti henkivartijan turvaamana, saisin luultavasti listalleni taas yhden nimen lisää.

Theo van Gogh ja Anna Politkovskaja äänestivät molemmat sananvapauden puolesta - ja molemmat omalla verellään. Kertoo jotakin yhteiskunnastamme ja ajatusmaailmastamme, että usein kuulee syytettävän murhista heitä itseään: "Mitäs eivät lopettaneet ajoissa". On toki selvää, että molempien murha oli heidän toimiensa vuoksi ennustettavissa ennen sen toteutumista, mutta onko vapauden ja ihmisoikeuksien puolustaminen ääneen todella niin suuri synti, ettei kumpikaan saa osakseen edes meidän samoja arvoja hiljaisesti kannattavien arvostusta? Minä en halua kuulua kansaan, jonka mukaan mielepiteenvapautta puolustaessa täytyy kuolemantuomion uhalla osata "lopettaa ajoissa".