Jyväskylän MM-rallit kuuluvat samaan sarjaan kuin abortti ja Conan O'Brianin tukka - kaikilla on niistä mielipide. Siksipä avaan minäkin säälittävän nuhaisen sanaisen arkkuni näin sesongin ulkopuolella.

On toki hienoa, että tässäkin opiskelijoiden riivaamassa uuden aallonpohjan kaupungissa on kerran vuodessa jotain mistä olla ylpeä Alvar Aallon lisäksi. Rallit tuovat Jyväskylälle näkyvyyttä ja kiavattua rahaa. Lisäksi on tietysti hienoa olla (mukamas) kaiken keskipisteenä välillä. Tästä kaikesta huolimatta olen nähnyt ralleista viimeisenä kahtena vuonna puolen, joka on saanut minut kyseenalaistamaan kaasuttelutapahtuman ehdottoman tärkeyden ja positiiviset vaikutukset. Tässä siis pari esimerkkiä siitä, miten rallit tarkalleen ottaen tuovat kaupunkiin rahaa.

Olen siivonnut kesätöikseni ja vähän muutenkin nyt puolitoista vuotta. Toissa kesän rallien aikaan satuin olemaan lomittajana Torikeskuksella muutaman tunnin aamuisin. Keskustan näkeminen aamulla ennen kuutta kertoi karua kieltä. Roskaa oli Kauppakadulla niin paljon, että sitä olisi voinut hyvällä syyllä raivata pois puskutraktorilla. Kävelykatu oli pestävä letkulla joka aamu, koska ihmisten jätökset puolisulaneesta ja poisheitetystä ruoasta virtsalammikoihin värittivät kulkuväyliä kaikkialla. Ovisyvennyksistä ja lastauslaitureista oli yhtäkkiä tullut yleisiä vessoja. Haju oli sanoin kuvaamaton.

Siivouskustannukset koko viikolta nousivat luultavasti pilviin.  Onhan tietenkin hirvittävän hienoa, että rallit luovat tällä tavoin uusia työpaikkoja - ainakin viikoksi. Kaupunki lienee maksajana Kävelykadun siivouksessa, joten olisi hauska tietää kuinka paljon rahaa nimenomaan
kauoungin kassaan jää ralleista ja kuinka paljon siitä hupenee tällaisiin juokseviin kuluihin. Mutta tärkeämpäähän toki on, miten rallitapahtuma vaikuttaa vaikkapa pienyrittäjän tuloihin, siis ihan tavallisen veronmaksajan. Siitä päästäänkin tämänvuotiseen rallikokemukseeni.

Päätin viileänä kesäiltana lähteä kaveriporukalla viihteelle ja ikäväkseni unohdin, että tämä ihastuttava ilman- ja ilmapiirinsaastutustapahtuma oli ajankohtainen juuri silloin. Tilaa olla oli tasan yhdessä yläkapungin baarissa, sielläkin niukanlaisesti. Ilta jäi melko lyhyeksi muun muassa tuon tungoksen vuoksi. Polkiessani kotiin erehdyin auttamaan ehkä kolmi-nelikymppistä miestä, joka yritti autollaan löytää reittiä Kuokkalaan.

Ehkä muutama nautittu alkoholiannos auttoi minua sietämään keskustelun, joka koostui toisiaan seuraavista ymmärtämättömyyden osoituksista ja syistä, miksi hän ei mitenkään löytäisi perille pelkkien ohjeitten perusteella. Kyllä, minulla on kylmä. Ei, ei ole pitkä matka kotiin. Kyllä, on minulla hame päällä. Ei, en halua kyytiä vaikka pyörälle olisi peräkoukku. Ei, en lähde näyttämään tietä, annoin jo hyvät ohjeet. Ei, en vaikka maksaisit. Kysymykset jatkuivat tiedusteluina mahdollisesti mustasukkaisesta poikaystävästä. Painelin tieheni, kun ukko pyysi täysin arkipäiväiseen sävyyn "näyttämään vähän". Poljin pois enkä vieläkään tiedä, tarjottiinko minulle viittäkymmentä euroa tien näyttämisestä vai seksistä.

Mikä tavallisiin työssäkäyviin ihmisiin menee, kun tulee mahdollisuus jättää arki  taakse hetkeksi? Ei tarvitse maksaa etelänmatkasta nähdäkseen sikailevia turisteja. Pelkästään MM-rallit tai mikä tahansa muu vastaava tapahtuma kääntävät ilmeisesti ihmisten näkemykset ylösalaisin ja tekevät jokaisesta vähänkin suojaisesta kadunkulmasta huussin ja jokaisesta satunnaisesta vastaantulijasta huoran. Luin toissa kesänä lehdestä rallityöntekijöiden tilitystä ahdistelevista asiakkaista, joiden seksistisiä kommentteja oli vain siedettävä. Jonkin niin sanotun asiakaspalveluhengen nimissä, luulisin. Minkä takia se, että joku tulee katsomaan, kun ylipalkatut miehet ajavat ylinopeutta, antaa näille riemuidiooteille luvan palata 60-luvulle asenteidensa kanssa? Siksikö, että nämä tohvelisankarit maksavat siitä? Vai siksi, että on niin uskomattoman hienoa, että joku suostuu astumaan meidän vaivaiseen maakuntakeskukseemme isommista kaupungeista - kuvitelkaa, jotkut ihan Helsingistä asti!

Nyt järki päähän, ihmiset. Yhdenkään rallien työntekijän, sen enempää kuin ihan tavallisen kaupunkilaisenkaan, ei tarvitse kuunnella rallikansalta sanaakaan enempää kuin kuuntelisi keneltäkään muulta. Kuvittelisi, että meidän edistyksellisinä aikoina rahan ja Helsingin herrojen kumartelu olisi jo mahdollista unohtaa.